Yhteys kehoon – tie takaisin tasapainoon

Psykofyysinen fysioterapeutti Hertta Hynninen avaa, miten yhteys omaan kehoon voi palauttaa tasapainoa, lisätä läsnäoloa ja tukea hyvinvointia. Teksti johdattaa kehotietoisuuden äärelle, tunteiden kehollisuuteen sekä lempeisiin keinoihin vahvistaa yhteyttä itseen pienin askelin, ilman suorittamista.

"Pienistä aluista yhteyteen”. Kuva: Hertta Hynninen.

Mielen ja kehon yhteys

Mieli ja keho toimivat erottamattomana kokonaisuutena, jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tätä yhteyttä emme voi katkaista, mutta mieli voi kyllä pyrkiä sivuuttamaan ja torjumaan kehollisia tuntemuksia.

Kun yhteys omaan kehoon on avoin, voimme aistia, tiedostaa ja ymmärtää sen viestejä. Kehoyhteys ja kehotietoisuus tarkoittavat herkkyyttä huomata sekä kykyä ymmärtää, mitä kehossa tapahtuu ja miksi. Se ei ole jatkuvaa tarkkailua ja valppaana olemista, vaan ennemminkin valmius palata yhteyteen aina tarvittaessa.

Kehossa on viisaus, joka ohjaa meitä kohti tasapainoa ja turvaa. Se kutsuu liikkeeseen tai lepoon tarpeen mukaan ja varoittaa, kun kuormaa on liikaa – jos vain huomaamme ja haluamme kuunnella.

Yhteys kehoon on mahdollisuus huomata, ymmärtää ja vaikuttaa.

Kehollinen läsnäolo rauhoittaa mieltä

Keho on aina tässä ja nyt. Mieli sen sijaan liikkuu usein menneessä tai tulevassa, ja sen voi olla vaikea asettua nykyhetkeen.

Yhteys kehoon on avain pysähtymiseen, rauhoittumiseen ja läsnäolon taitoon. Kun suuntaamme huomion siihen, mitä tunnemme juuri nyt, mielikin seuraa mukana ja voi hetkeksi hiljentyä.

Kehollinen läsnäolo voi olla hyvin yksinkertaista. Se voi olla esimerkiksi sitä, että pysähdyt käsiä pestessä aistimaan veden lämpötilaa, saippuan tuoksua ja käsien kosketusta toisiaan vasten. Tai että syödessä keskityt pureskeluun nauttien ruuan mausta ja tuoksusta. Silloin ohikiitävä arkinen hetki muuttuu läsnäolon kokemukseksi. Tätä voi ajatella ”mindfulnessin” yksinkertaisena muotona – osana tavallista arkea, ei erillisenä harjoituksena.

Kun kehossa on vaikea olla läsnä

Omassa kehossa läsnä oleminen ei aina ole helppoa. Jos keho tuntuu kivuliaalta, arvaamattomalta tai turvattomalta, tuntemusten sivuuttaminen voi olla helpompaa kuin niiden kohtaaminen ja kuuntelu. Silloin yhteys heikkenee ja oma keho voi alkaa tuntumaan vieraalta.

Esimerkiksi stressi, ylivireys ja ahdistus voivat ilmentyä kehossa monin tavoin:

• sydämentykytyksenä ja rintakipuina
• kurkun kuristuksena ja hengenahdistuksena
• jännityksenä ja kipuna
• huimauksena ja pahoinvointina
• vatsakipuina ja suolisto-oireina

Moninaisten oireiden taakse voi kätkeytyä monenlaisia tunteita – ehkä pelkoa, huolta, epävarmuutta, surua, vihaa, häpeää tai syyllisyyttä.

Tunteet ovat vahvasti kehollisia ja niiden ilmaisu on pohjimmiltaan ääntä, liikettä ja hengitystä. Sen voi nähdä pienessä lapsessa, jonka ilmaisu on vielä autenttista; tunteet näkyvät kehossa, ja myös kuuluvat.

Jos tunteille ei ole tilaa, niiden pidättely vie voimavaroja. Keho kantaa niitä jännityksenä, joka rajoittaa hengityksen, liikkeen ja äänen vapautta. Torjutut tunteet ovat keholle taakka, jonka alle jäävät herkästi myös keveys ja aito elämänilo. Kun tunteet saavat tulla hyväksytyiksi ja koetuiksi, ne pääsevät virtaamaan ja keho voi vähitellen päästää irti jännityksestä.

Turvaa ja vakautta kehollisin keinoin

Turvallisuus ei ole vain ajatus – se on ennen kaikkea kehollinen kokemus. Siksi turvaa voidaan rakentaa ja vakautta vahvistaa kehon kautta. Kun keho ja mieli kokevat riittävästi turvaa, myös vaikeiden tunteiden kohtaaminen ja säätely helpottuvat. Samalla on mahdollista oppia uusia tapoja reagoida: kuormittavien mallien tilalle voi rakentua joustavampia ja tarkoituksenmukaisempia tapoja olla ja toimia.

Kun rauha ei löydy hengitysharjoituksilla

Hengitysharjoituksia tarjotaan usein keinona rauhoittumiseen sekä stressin ja ahdistuksen lievittämiseen. Hengityksellä onkin tärkeä merkitys hermoston, kehon ja tunteiden säätelyssä: erityisesti sisäänhengitystä pidempi rauhallinen uloshengitys viestii keholle turvaa ja auttaa laskemaan kierroksia. Hengitykseen keskittyminen ja uloshengityksen pidentäminen voi tuntua hyvin rauhoittavalle – silloin, kun hengityksellä on edellytykset tasaantua ja virrata vapaasti.

Kaikissa tilanteissa hengitysharjoitukset eivät kuitenkaan ole toimivin tai tarkoituksenmukaisin tapa rauhoittua. Pitkittyneessä ylivireydessä, ahdistuksessa tai paniikissa keho on taistele-pakene -tilassa, jolloin autonominen hermosto – sisäinen turvatutkamme – tulkitsee tilanteen uhkaavaksi. Tällöin keho luonnollisesti ja loogisesti valmistautuu voimankäyttöön ja nopeaan toimintaan: taisteluun tai pakoon.

Mitä kehossa silloin tapahtuu?

• hengitys muuttuu nopeammaksi ja pinnallisemmaksi
• sydämen syke kiihtyy ja voimistuu
• lihakset jännittyvät ja verenkierto suuntautuu lihaksiin
• ruuansulatus hidastuu ja suoli voi pyrkiä tyhjenemään
• mieli siirtyy selviytymistilaan ja valpastuu havaitsemaan mahdollisia uhkia

Kaikkea tätä voi tapahtua vaikka uhka olisi mielen sisäinen eikä todellinen, välitön vaara. Rauhallinen hengittäminen ei silloin tunnu luontevalta eikä aina edes mahdolliselta. Sen sijaan aktiivinen liike ja lihasvoiman käyttö auttavat purkamaan jännitettä kehosta. Kun toimintavalmiuteen liittyvä lataus pääsee purkautumaan, keho voi palautua luonnollisemmin lepotilaan. Tällöin hengitys usein rauhoittuu itsestään ja sen tietoinen säätely helpottuu.

Entä jos hengittämistä ei tarvitse harjoitella?

Mitkään hengitysharjoitukset eivät ole lähtökohtaisesti huonoja tai vääriä. Jos olet löytänyt itsellesi toimivia ja hyvältä tuntuvia harjoituksia, niistä kannattaa pitää kiinni.

Jos taas hengitysharjoitukset tuntuvat vaikeilta tai jopa mahdottomilta, kyse ei ole siitä, että sinussa olisi jotain vialla. Olet ehkä saanut ohjeen tai löytänyt harjoituksen, joka ei sovellu juuri sinulle tai tämänhetkiseen tilanteeseesi.

Keho pyrkii hengittämään aina tarkoituksenmukaisesti tilanteeseen nähden – olipa kyse todellisesta tai koetusta uhasta. Hengityksen vaikeudet voivat viestiä turvattomuuden tunteesta, vaikka todellista vaaraa ei olisikaan. Ilman riittävää turvallisuuden tunnetta hengitysharjoitukset voivat jopa lisätä ahdistusta ja oireilua.

Ajattelen, ettei hengittämistä välttämättä tarvitse erikseen harjoitella. Hengityksellä on silti tärkeä merkitys pitkittyneiden kuormitustilojen purkamisessa. Hengitysharjoitukset ja -tekniikat voivat kuitenkin tuoda hengitykseen suorituksen tuntua ja ajatuksen tietynlaisesta oikeasta hengittämisestä – silloin ne usein kääntyvät tarkoitustaan vastaan.

Kun kehoa ja hermostoa autetaan palautumaan kohti turvaa ja tasapainoa, hengityskin vähitellen vapautuu. Luonnollinen rytmi löytyy lempeydellä ja omaa kehoa kuunnellen. Sitä tukee yhteys; turvallinen yhteys itseen ja omaan kehoon, tähän hetkeen ja rauhoittavaan toiseen ihmiseen.

Pienin askelin takaisin yhteyteen

Keho pyrkii ohjaamaan meitä kohti tasapainoa – myös silloin kun se oireilee. Usein se on viestinyt kuormituksesta eri tavoin jo pitkään. Jos sen hiljaisia viestejä ei huomioida, ne voimistuvat. Kun sivuutamme kehon viestit, sivuutamme samalla itseämme.

Yhteyden palautuminen voi tuntua paluulta kotiin, oman itsen äärelle. Alamme jälleen huomata ja kysyä:

Mitä minulle kuuluu juuri nyt?
Mitä tarvitsen tässä hetkessä?

Keho voi auttaa meitä löytämään omat rajamme sekä tunnistamaan tarpeemme ja voimavaramme. Sen kautta voi avautua myös luovuutta, keveyttä ja elämäniloa – keskelle tavallista arkea haasteineen ja vaikeinekin tunteineen.

Miten päästä alkuun?

Jos yhteys omaan kehoon on pitkään ollut etäinen, läsnäoloon palaaminen voi vaatia kärsivällisyyttä.

Voit aloittaa aivan pienestä: pysähtyä hetkeksi ja huomata, mitä kehossa tapahtuu juuri nyt. Voit antaa itsellesi luvan olla vain ja hyväksyä sen, mitä tunnet ja ajattelet.

Voit myös luottaa siihen, että keho ohjaa sinua:

Voit esimerkiksi ravistella, hypellä tai käydä kävelyllä.
Jos huomaat huokailevasi tai haukottelevasi, anna sen tapahtua – keho tietäämikä helpottaa.
Kun tunnet väsymystä, varaa aikaa levolle.
Itke kun itkettää, naura kun naurattaa – molemmat ovat kehon luontaisia tapoja purkaa stressiä.
Jos vapisuttaa niin anna kehon täristä - siten se purkaa jännitystiloja luonnollisella tavalla.

Kyse ei ole aikaa vaativista harjoituksista, vaan kehon kuuntelemisesta ja yhteyden palauttamisesta - lempeydellä ja myötätunnolla.

Yksin ei tarvitse selviytyä

Nykyisin on saatavilla valtavasti erilaisia ”self help” -ohjeita. Niistä voi olla paljon hyötyä, ja moni saakin niistä tukea.

Jos kuormitus on pitkittynyttä tai muodostunut haastavaksi itseään vahvistavaksi kehäksi, tilanteen purkaminen yksin voi kuitenkin olla vaikeaa. Ohjeiden runsaus ja toisinaan myös ristiriitaisuus voivat myös hämmentää: mikä soveltuu juuri minulle, tähän hetkeen ja tarpeeseen ?

Psykofyysinen fysioterapia tarjoaa mahdollisuuden tarkastella omaa tilannetta kokonaisvaltaisesti, oppia ja oivaltaa kehollisten kokemusten kautta sekä jäsentää kokemuksia yhdessä pohtien. Usein aluksi on tarpeen hellittää ja vähentää tekemistä ennemmin kuin lisätä sitä. Hyvinvoinnista ei tarvitse tulla suoritus jo valmiiksi kuormittavaan arkeen. Joskus tärkeintä on lupa olla ja tulla nähdyksi juuri sellaisena kuin on.

Ihminen on luotu yhteyteen. Tarvitsemme toisiamme kokeaksemme turvaa sekä tullaksemme nähdyiksi ja hyväksytyiksi – nämä ovat perustarpeitamme. Jo yhteys toiseen ihmiseen voi olla hoitava ja kannatteleva kokemus. Yksin ei tarvitse selviytyä. ❤️